Jopa siinä määrin ettei täällä lähes Välimeren tuntumassa tunnu vielä saavan tarpeeksi valoa kasvaakseen. Pääsiäisen lopputulemana sitten salviat kuolleet 80 prosenttisesti, samoin persiljat. Ei kyllä huvita enää yhtään mikään.
Pääsiäissunnuntaina kuitenkin huvitti hieman herkutella, ylläripyllärinä laadin vielä juustokohokkaan alkupalaksi, vaikken sitä suorastaan ollut entuudestaan ajatellut. Boulanger perunaa ja karitsan yrttikaretta oli sitten pääruokana. Jälkkärinä, no jälkkäriä ei sitten ollutkaan.
Pääruoan kylkeen alkuperäinen resepti suositteli kevätkurpitsalisuketta. Kesäkurpitsaa ei kuitenkaan ollut saatavilla, unohdin moisen sitten tyystin. Kastikettakaan en sitten alkanut tekemään, se iän ikuinen punaviinikastike ja valkosipuliperunat saivat jäädä unholaan. Toiste niitä sitten taas.
Sen verran nipistin - tai jos en edes nipistänyt vaan hieman taivutin - periaatteista lähiruokaa kohtaan kun eteen kannettiin tuoretta valkosipulia niin sitähän sitten oli käytettävä. Olikin aika jännä, ei yhtään tavanomaisen valkosipulin tapainen. Tämä olikin Egyptistä. Kuulemma egyptiläinen hunaja tuoksuu erinomaiselta, niin tämäkin. Ainakin erikoiselta.
Juustokohokas onnistui nappiin. Taas kerran. Ja juustona oli emmentalia ja parmesania raastettuna tuoreeltaan. Se ranskalainen Beaufort on kyllä ehdotonta tuohon, sittenpä tuleekin Kuninkaan kohokas. Sitä vaan on harvakseen saatavilla, enpä ole Turun alueella sitä nähnyt tai saanut muusta kuin ranskalaisiin juustoihin erikoistuneesta pikkupuodista Turun keskustasta. Sekin jo lopettanut. Oli sillä kilohintaakin. Tulipa mieleen että tuota pitää koittaa Old Amsterdam juustolla. Sehän on pakanan hyvää! Pala Old Amsterdamia sellaisenaan ja himpun verran kirsikkahilloa, maut sen kuin paranee. Eikä tilkka hapokasta rieslingiä tee pahaa kyytipoikana.
Ostinpa tänään silakkafilettä, eilen kalastettua. Oli kiiltäväselkäisiä ja hyvän näköisiä. Ne ja rosamundamuusi tuolla taustalla valmistuu tässä odottaessa...
Kohokas. Juustoinen.
Karitsankaretta ja boulangerin perunoita.
Mä olin laittanut itselleni ylös, ettei yrttejä saa kylvää ennen huhtikuun loppua, kun ei ne mihinkään vielä kasva. En malttanut odottaa, ja nyt on ruukuissa surkeaakin surkeampia yrtin alkuja. Pitää kokeilla uudelleen parin viikon päästä.
VastaaPoistaNiin se vaan on, noinkohan sitä ensi vuonnakaan mokomaa muistaa. Tuskin.
Poista