Tulipa Herkkunuotassa käytyä hakemassa katkarapuja, nämä olivatkin isoja jötkäleitä joten niitä ei tarvinnut montaa ostaa. Samoin tuli sinisimpukoita pussillinen ostettua, olivat ruotsalaisia luomusimpukoita. Oli mukava havaita että ne oli suurimmalta osin jo putsattukin, ei tarvinnut tuhlata aikaa liiaksi putsaamiseen. Ja olivatpa ne isoja verrattuna noihin normi marketin tiskiltä saataviin sinisimpukoihin! Eikä hinta tainnut olla juuri sen isompi. Hummerin pyrstöä kyselin, ei ollut kuin koko hummeria joten sen jätin väliin koska tarkoituksena oli tehdä hummeri-sinisimpukkakeitto kera katkojen joten niin simpukat, pl 1kpl joka koemaistiaismielessä katosi yllättäen kyselyaukkoon kera Herkkunuotan sahramimajoneesin, sekä sitten koko keitto muutenkin joutui kutteriin ja sen jälkeen lävikön kautta kattilaan. Maku ei ollut ihan sama mitä laivalla vaaliristeilyllä syömäni keittiön terveisenä saatu pikku keitto, mutta hyvää oli silti. Olin maltillinen aniksen kanssa, sitä kun tuli niin anisjauheena, tähtianiksena kuin anisviinanakin keittoon laitettua. Hyvää tuli, erinomaista suorastaan. Havainto; anisjauhetta hieman pöllähti siirtäessäni sitä alkuperäispussukasta purkkiin ja kävipäs mokoma rankoin ottein hengen päälle, kröhisin pitkät tovit kuin henkilö joka työkseen polttaa savukkeita.
Olivatpa ne isoja 8-)
Pari salottia, hiukan valkosipulia, simpukat ja reilu tujaus rieslingiä. Nämähän olisi näinensä voinut syödä.
Valmis annos; keitto kupposessa, kyljessä sitten nuo soteeratut katkat cayennen ja sitruunan kera. Ja tietenkin päälle knööli Herkkunuotasta saatua sahramimajoneesia.
Pääruoaksi tein sitten possun kyljyksiä salvian ja marsalakastikkeen sekä palsternakkapyreen kera. Annoksesta tuli tylsän värinen, en sitä viitsi tähän sitten laittaakaan. Jälkkäriksi GR:n ohjeella suklaaohukaisia appelsiini-brandykastikkeella, aivan tolkuttoman hyvää. Kuvaa ei ennättänyt ottamaan.
Äsken laadin GR:n World Kitchen kirjasta Madrasin kanaa. Siinä mainitaan sen olevan yleinen Intian ravintoloissa ja hyvin tulinen joten en chilejä käyttänyt ollenkaan niin paljon mitä reseptiikka ohjeisti. Kaikkein miedointa punaista chiliä laitoin puolitoista ja nyt maistettuani tuota tovi sitten, hiki valuu vieläkin. Silmäluomista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti