Piti lauantaina olla sitten tuttujen kanssa illanistujaiset, poskelleen meni sairastapauksen vuoksi tämä suunnitelma. Eihän sairaudelle mitään voi, pakko oli siirtää tapahtumaa muutamalla viikolla eteenpäin, ei siinä mitään. Oli tarkoitus pääruokana tarjota pitkään haudutettua naudan rintaa hyvällä soosilla, ja näinhän toiminkin. Lihan olin jo hankkinut ja perjantaista asti touhunnut sen kimpussa. Laitoin lihan suolalla ja pippurilla maustumaan jo torstaina, perjantaina tein dry rubin jonka peitossa liha sai sitten lauantaihin asti makoilla. Uuniin mennessä liha peittyi vielä omena-bbq-soosilla, joka itseasiassa oli ihan pahuksen hyvää! Omenakastikkeen toki tein itse torstaina, kauppatorilta kun löytyi eurolla parin kilon omenapussi, täydellinen tähän operaatioon. Odotusarvot oli korkealla aiemman menestyksen myötä, tällä kertaa ei sitten ihan kaikki mennytkään kuin Stromsössä. Vieraita kävi sitten täällä maistelemassa lihaa, josta myöhemmin sananen lisää. Kylkeen tein kunnon ravintolamuusin ja voissa pyöräyttettyjä herneitä. Reseptiikka oli kanadalaisen Chuck Hughesin käsialaa jota olen koeponnistanut aiemminkin hyvällä menestyksellä. Tänään tuli floppi kuitenkin. Liha jäi mehukkaaksi mutta ihan hemmetin sitkeäksi. Liekkö syy siinä että tällä kertaa liha oli yhtenä isona palana, aikaisemmin tein saman setin, käytin kilon paloja ja olivat uunivuoassa kyljellään.
Oppipa tästäkin sitten jotain. Kun nyt muistaisi.
Vähän suolaa ja pippuria
Dry rub päällä
Tätä en tajua, miksi kuvista tulee kellertäviä?
Omenasoosi päällä
Lautasella
Hyvä artikkeli löytyi, suosittelen lukemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti