Kävipä niin mainiosti että sain eräältä herttaiselta rouvalta kassillisen tuoreita avomaan kurkkuja sekä kaalinpään. Tietenkin heti tuli mieleen että kurkuthan pannaan säilöön purkkiin ja kaalista kiepautetaan lammaskaalikääryleet, lampaan paistiakin kun oli siunaantunut jääkaappiin kolmisen kiloa. Osa lampaasta menee tänään myöhemmin perinteisissä Makkarafestareissa merquez makkaraan, osasta taas sitten sunnuntaina rykäisen lammastaginen kehiin, ja osa sitten eilen meni kääryleisiin. Näitä tein silläkin silmällä kun eräs maailmanmatkaaja saapuu kotimaahan niin onpahan jotain kotimaista perinneruokaa tarjolla.
Kurkkuja itse säilöin nyt ensimmäistä kertaa, Meiran säilöntäainepussin kyljestä otin ohjeen. Toki sitten muuntelin tuotakin ohjetta niin että pariin purkkiin lisäsin myös tuoretta tilliä reilusti, yhteen purkkiin valkosipulia. Pari viikkoa täytyy odotella ennen kuin voi alkaa maistelemaan.
Nyt täytyy alkaa henkisesti valmistautumaan illan makkarafestareihin. Eli taidan ottaa aamupäivätorkut.
Lammaskaalikääryleet uunista ulos. Muutama syrjään Paavon uusimman kirjan kera.
Kurkut ässehtimässä. Tuskin maltan odottaa.
Ei voi kuin ihailla, miten joku saa kaalikääryleistäkin noin kauniita. Teikäläisen pullapitkothan ovat jo legendaarisia. Itsellä moiset puuhat realisoituvat lähinnä kiroiluun ja epämääräisen näköiseen lopputulokseen.
VastaaPoistaNo, yläasteen köksämaikka ammoin 80-luvulla lohdutti, että annokset ovat aina tekijänsä näköisiä...
Kiitos vaan, kyllä noissa makukin oli kohdallaan vaikken mikään suuri kaalin ystävä olekaan.
Poista