sunnuntai 31. elokuuta 2014

Loppukesän kolmas ja viimeinen sieniretki - neljäskin

Lauantai aamu ja keula kohti autuaampia sienimaastoja. Niin ajattelin eilen 7.40 kun valmistauduin runsaisiin sienimättäisiin tutussa metsässä josta vuosien saatossa on useampikin ämpärillinen sientä tänne bunkkerille kantautunut. Odotusarvot oli jälleen korkealla, olihan tuota sieniasiaa mediassakin rummutettu jo viikon päivät. Turhaa mediapeliä jälleen kerran. Vakiopaikasta ei sitten kyllä löytynyt kuin neljä kantarellia, tosin siinäkin taas tuollainen 100% kasvu viime kertaan, 1 herkkutatti. Siinä kaikki. Olin varsin pettynyt, matkaakin kun kuitenkin kertyi suuntaan reilu 30km. Lähes kotimatkalla jo vaihtuikin tuttu reitti toiseen ja pari muutakin paikkaa, tuntemattomia metsiä ennestään, tuli käytyä läpi. Ei kantarellien pariin sitten näissäkään voi sanoa päässeensä, 3 löytyi kolmannesta paikasta. Mutta herkku ja punikkitatteja sitten olisi saanut ämpärit täyteen. Yhden ämpärillisen keräsin, noinkohan sitä vielä tänään jaksaisi uuden iskun tehdä?

Hyvän näköisiä eikä niissä juurikaan asukkaita ollut


Nämä hattivatit saivat jäädä mättäälle kummittelemaan


Terhakka



Ensimmäisen metsän saalis



Metsän antimista oli sitten hyvä tehdä kermainen metsäsienikeitto, aivan fantastisen hyvää. Käytin keittoon löytämäni kantarellit sekä muutaman herkkutatin. Loput tateista kuivasin, osaa kuivaan vieläkin, kuivuri taitaa humista koko seuraavan viikonkin jos hyvin sattuu.
Pääruoaksi laadin perinteisellä italialaisella ohjeella lasagnea, pastakoneen puutteessa toki oli sitten turvauduttava tylsiin valmiisiin pastalevyihin. Jälkiruokana metsästä yllättäen mukana tulleet mustikat piirakan ja kahvikupposen muodossa. 

Keittoa persiljalla. En priiskottanut öljyä vaikka olisi varmaan sopinut.


Pimentyvään loppukesän iltaan sopi lasagne vallan mainiosti.


Kyllä kiitos, taidan ottaa toisen palan tätä oitis.


Tänään sitten vielä iltapäivällä ohjelmassa perunan nostoa ja sen sellaista yleistä sadonkorjuuta ja kenties vielä viimeinen sieniretkikin tänä kesänä.

EDIT 31.8.14: Tuli alkuehtoosta vielä tehtyä retki lähimetsään, reilu ämpärillinen herkkutattia ja yksi kantarelli. Punikkitattejakin olisi ollut reilusti, en kerännyt kun huutaa nyt jo kuolemaa tuo kuivuri. Vaikka hyvinkin paperinohuiksi leikkasin sienet, silti ottaa miltei vuorokauden että kuivuvat.
Pellolla kävin myös perunoita koukkimassa, pakanan myyrät ovat tehneet tepposiaan ja syöneet ison osan sadosta. Samoin sadekausi aiheutti rikkaruohojen räjähdysmäisen kasvun, sipuleita sai etsimällä etsiä jotta edes muutaman löysi. Pavut kuin myös härkäpapu vasta kukkii... noinkohan satoa niistä ennättää tulla lainkaan. Sama huoli on parvekkeen tomaattien suhteen.

4 kommenttia:

  1. Viime vuonna tuli herkkutatteja niin valtavasti, että olin varma tämän vuoden sadon jäävän pieneksi. Mutta mitä vielä! Joka paikasta puskee herkkutattia, ja meilläkin kuivuri hurisee yötä päivää.

    VastaaPoista
  2. Miten saat säilymään nuo muut kuivuria odottavat sienet? Tuli iltapäivällä käytyä uudemman kerran ja reilu ämpärillinen tuli herkkutattia. Punikkiakin olisi ollut vaikka kuinka, en kerännyt kun tuli huoli tuosta kuivatuksesta.

    VastaaPoista
  3. Meillä on onneksi kuivurissa monta kerrosta, joten suurin osa tateista mahtuu siihen. Loput tehdään saman tien ruuaksi tai sitten marinoidaan. Yritän olla pakastamatta, kun pakastimet ovat nyt muutenkin täynnä, eikä pakastettu tatti ole yhtä hyvää kuin kuivattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tuossa meidänkin laitoksessa muistaakseni viisi tasoa, en vaan viitsi sitä ihan täyteen survoa. Iltapäivällä saa taas ladata, aamulla oli yksi satsi valmiina vaan en jaksanut tehdä niille mitään kun piti ennättää töihinkin.

      Poista