Oli ajatuksissa koko alkuviikko ajatus jossa tänään laadin sitten mustatorvisienikeittoa kaiken työpaikkaruokala Amican tuotteiden tilalle. Helppoa olisi ollut parempaa tehdä ihan vaan kun olisi keittänyt perunat ilman että niistä olisi vetisiä tehnyt ja maustananut lisukkeet. Ei, en ottanut niin helppoa linjaa koska olin tämän jo pohtinut valmiiksi. Toki pientä kädenvääntöä kävin itseni kanssa josko kantarellia vaiko mustaa torvisientä keiton runkona käyttäisin. Päädyin mustaan torvisieneen koska pidän sitä vielä parempana kuin kantarellia. Korvasieneksi ei siitäkään ole. En kuitenkaan halunnut ihan sitä normisettiä tehdä mitä kerta toisensa jälkeen resepteissä näkee. Puntaroisin tilannetta sitten pecorinon ja manchegon välillä. Päädyin pecorinoon muutaman maistiaislastun jälkeen. Manchegon jätän voileivälle viiriäisen munien ja prosciutton kaveriksi, ehkäpä soiro pari rucolaa till. Mutta keittoon, sipulin, ihan tavallisen keltasipulin ympärille tämän pecorino-mustatorvisienikeiton sitten rakentelin kasvisliemeen. Toki pikku loraus kermaa, nippu persiljaa ja hieman tilliä myös. Oliiviöljyssä toki pyyhin valkosipulinkynsiä kotvasen jonka jälkeen krutongit annoin paahtua. Kelpasivat itselleni.
Näihin tuokiokuviin ja makutunnelmiin...
Oi, oi, sieniruokaa on tehnyt viime aikoina kovasti mieli, ja ajatuskin torvisienen ja pecorinon yhdistämisestä on ihan huikea. Pakko kokeilla!
VastaaPoistaViiriäisen munia en ole itse ikinä kokannut, mutta Stockalla niitä näyttäis olevan. Kauanko niitä tarttee keittää?
Eihän noita kauaa tartte keitellä, uppomunana niin että on vielä keltuainen juoksevaa, varmaan minuutti on sopiva. Muutenkin ihan pari minuuttia riittää.
Poista