Käväisin sitten eilen aamutuimaan pellolla tutkailemassa tilannetta, on jäänyt käynnit vähiin viime aikoina kun on vaalikiireitä ja sen semmoisia ollut. Polkaisin matkaan kun keli oli kauhuleffamaisen sopiva Halloween viikonlopun sää eli sumua oli aamukymmeneltä vielä runsaasti. Sitten tuo Lounais-Suomen Niilinäkin tunnettu Raisiojoki puski sumua kehiin entisestään, rillit huurussa siinä sitten poljin kuokka kainalossa kohti ihan järjetöntä savottaa. Siis enpä ajatellut että viime aikojen kelit olisivat niin ruokottomat olleet. Maa oli ihan pannahisen kovaa, raskasta ja vetistä savea. Kuokka upposi maahan kuin kuuma veitsi voihin vaan enpä kipeän selkäni kanssa sitten ihan hirveitä sitten viitsinyt rytkiä, pitää sitä töihinkin vielä tänä vuonna ennättää. Ja kun kerran yksi tuttuni lupasi tulla keväällä alueen koneella kääntämään niin mikäs siinä sitten. Häneltä myös kuokan sain.
Lohduton näky oli edessäni
Perjantaihin mennäkseni, Paavo Väyrynen oli jälleen kerran edukseen Pressiklubissa. Eräskin kommentaattori yritti hyvin lapsekkaasti käyttää aiempia Paavon lausumia lyömäaseena siinä huonosti onnistuen. Hyvä Paavo! Kampanja 2018 on jo käynnissä :-)
Kun kerran Baltian Pariisista Riikasta kannoin selkä vääränä granaattiomenoita kotio, havaitakseni sitten että täälläkin kaupoissa niiden sesonki alkaa näkymään, oli pakko niistä sitten tehdä jälleen kerran kastiketta ankan kylkeen. Tietenkin, kuinkas muuten, unohdin niitä siemeniä TAAS käyttää koristeena lautasella vaikka erikseen vielä laitoin niitä talteen ripotellakseni niitä sitten annokseen.
Ankan rintafilettä puy linssipedillä, granaattiomena-balsamico reduktio. Tämä oli vallan mainiota, kuva ei anna oikeutta. Linssit oli myös hyviä, liotin niitä edellisestä illasta, pannulle tuikkasin ensin kuutioitua palsternakkaa ja toki oman pellon porkkanaa, yhden soiron pekonia pienennettynä ja lopulta de Puy linssit sekä kasvislientä. Tuollaisia tulee liian harvoin käytettyä. Pitäisi useammin, kun hyviä ja terveellisiä ovat.
Pyhäinpäivä kun oli, olihan sitä pakko ängetä hautuumaallekin vaikka Halloweenin hengessä siellä olisi saattanut tapahtua sukkeliakin. En kavahtanut moisia vaan lähdin jolkottamaan.
Menukokonaisuus ei jäänyt pelkkään ankkaan. Olin hankkinut tuoretta muikkua, tuollaista vaaksan mittaista. Siitä päätin sitten tehdä perienglantilaisen setin fish & chipsejä. Ja kun Hansakorttelin uudesta puodista vielä löytyi mallasetikkaakin niin päätös oli selkeä. Friteerasin niin potut kuin kalatkin, potut toki kahteen kertaan, laadultaan Van Goghia. Frittitaikinan tein Laitilan Kievariolueen, joka paljastuikin maistaessa ihan tolkuttoman hyväksi. Tätä tuotetta on piilossa pidetty, suosittelen maistamaan jos tummemmasta oluesta pitää! Pullossa oli vielä nostalgiaa vanhanaikaisen revittävän korkin muodossa. Kiva juttu sekin.
Näin kuvana setti ei mitenkään ihmeellinen ole, maultaan sitten aivan fantastinen. Perunat rapeita ulkoa ja pehmeitä sisältä, kalat rapeita ja tämän kruunasi ja antoi erinomaisen maun tuo mallasetikka. Uskoisin että tätä tulee tehtyä tästä lähtien useamminkin, fantastinen brittien keksintö!
Jälkkäriksi tein Lemon Posset. Tällä kertaa kun ei ollut seurakuntaa syömässä, koitin oikoa reseptissä ja puolittaa määrät. Unohdin tämän sitten siinä vaiheessa kun sitruunaa puristelin. Sitä tuli se "oikea" määrä ja kyllä sitten oli suu messingillä ja muikeana kun tuota possea lappasi kyselyaukkoon. Onhan tuo sitruuna hyvää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti