Verta pakkiin

Kun kerran olin jo päättänyt jotta mustaamakkaraa pitää minun tekemän, niin piti sitten härkäpäisesti käydä tehtävän kimppuun. Muisteloissani olin vakuuttunut että verta nyt löytyy kaupasta kuin kaupasta. Toisin vaan kävi. Mieleenikään ei juolahtanut pakastimesta katsoa, sieltähän sitä sitten löytyi lopulta. Kaupan pakastimesta siis. Hallistakaan ei saanut, Jokisella ei ole enää ensinkään kun sitä ei kuulemma oteta enää talteen. Mitäs peliä tuo tuommoinen oikein on, arvotavaraa heitetään haaskeelleko? Sellaiseen käsitykseen jäin kauppiasrouvan jutuista. Siitä hän usutti vielä Poronlihan erikoisliikkeeseen poron verta hakemaan, olisinkin ostanut vaan eipä sielläkään sitä ollut. Eioota myivät, rutaleet. Suolta sentään sai, oli näppärää kun oli suurtalouskeittiöille tarkoitettua settiä, valmiiksi pestyä ja näppärän muoviputken päälle vetäisty, oli helppo makkarapursotin asettaa käyttökuntoon. 

Nälkäisen vierasparven tulon vuoksi aloitin lauantai aamulla jo varhain askartelut, yhdeksän korvissa oli jo capuccino-pannacotta pähkinägraniten kanssa tehty, tein Tomi Björkin reseptiikalla. Hyvää tuli, kertakaikkiaan ja kahvin tuoksu oli suorastaan lumoavan hyvä, niitä papujan toki ensin paahdin pannulla hyvän kotvasen. Edellisenä päivänä olin tallenteelta katsonut Yllätyskokki Niki ohjelmasarjan jakson jossa kävi karppaajien vieraana tekemässä ruokaa. Innostuin tästäkin sen verran että tein ohjelman salaatista oman versioni, uppomuniksi käytin viiriäisen munia. Ne kun vaan on niin hyviä kertakaikkiaan. Onneksi on tuottaja joka niin jaksaa tuottaa edulliseen hintaan. Tein myös rakuunakastikkeen, joka oli kesäisen kirpeä mutta ihan kiva ja sopi kyllä mainiosti tähän salaattiin. Salaattina käytin valmissekoitusta jossa oli vuonankaalia, rucolaa jne. Hyvä setti. Vielä salaatin päälle laitoin pieniä paahdettuja prosciutto lastuja.

Pääruokana oli sitten makkaraa. Mustaa makkaraa ja merguezia. Merguezista tuli vallan erinomaista, tällä kertaa sopivan rasvainenkin kun laitoin ihan possun silavaa mukaan. Harissa oli päässyt lähes loppumaan enkä sitten kesken kaiken saattanut lähteä sitä mistään läänin toiselta puolelta hakemaan vaan tyydyin ruokalusikalliseen ja tulisuutta sitten korostin laittamalla reseptiin kuulumatonta cayenne pippuria. Valkosipuliakaan en kitsastellut, voisin sanoa että makkarasta tuli erinomainen. Tämäkin taas Tomi Björkin reseptiikalla tehty. Makkaran teko kävi muutenkin helposti, toki kolmaskin käsi olisi helpottanut asiaa ja asiantuntevat neuvot sekä mielipiteet jäivät uupumaan, ne kuitenkin tuo oman suolansa suolen täyttöön.

Mustamakkaran teossa käytin netistä poimimaani reseptiä, en sitten malttanut kaljaa siihen laittaa, vaikka eritoten olin ostanut saksalaisen tumman luostarioluen vaan maitoa. Tuon oluen sitten saatoin hörppiä siinä sivussa. Valkopippurinkin korvasin mustalla, eihän se mikään valkomakkara ollut vaan musta. Joku roti näihinkin asioihin. Oletin tässäkin kohtaa että olisi suolen täyttö käynyt kuin vanhalta peräruiskeen antajalta vaan toisin kävi. Ensi puserruksen jälkeen verinen sössö jäi makkarapursottimen takana olevaan osaan jumiin, osa ohraryyneistä ei ollut rikkoutunut kokonaan vaikka morttelissa niitä mäiskisin kotvasen aikaa. En mennyt paniikkiin vaikka sitten oli tunnelma jo kuin jossain Freddy Kruger leffassa - miksei käyneet sillä kohtaa Jehovat tai muu laukkuryssä kauppamies oven takana? Siinä olisi voinut vielä tehostaa lookkia laittamalla silmälasit 45 asteen kulmaan tai ilmeen kuin Jack Nicholsonilla Hohdossa.

Laitoin koneeseen lihamyllyosat paikoilleen, vedin verisen soosin siitä kertaalleen läpi ja sen jälkeen pursostus osaston uudelleen koneeseen. Tämän jälkeen suoli täyttyi hienosti. 

Aiemmilla kerroilla en ole makkaroita keittänyt ennen grillaamista tai paistamista, tällä kertaa päätin käyttää tämän kortin ja keitin makkaroita uunivuoassa vesihauteessa, vesi 75 asteen tuntumassa puolisentoista tuntia ja hyvää tuli. Pistin vielä pikku reiät sinne tänne niin eivät sitten räjähtäneetkään vaan olivat vallan mainion näköisiä. Voisi vielä laittaa pikku ritilän päälle niin ei tulisi makkaraan jälkeä pohjakosketuksesta. Kenties seuraavalla kerralla. 

Makkaroiden kylkeen oli sitten tietty Tapolan mustamakkarasössöä joka on ihan ok mutta hinnalla pilattu. Laiskuuttani en sitä itse sitten tehnyt kun puolukkaa menee niin harvoin. Toivottavasti tuo säilyy ja/tai täytyy tehdä mustaa makkaraa useammin ja eri ohjeilla. Nyt kun on valmius ja tahto, uskon näin käyvän. Puolukkasössön lisäksi sitten toki tein myös ihan paistettuja perunoita, keittelin potut valmiiksi päivällä ja annoin jäähtyä. Sitten vaan paistoin voin ja öljyn, reilun timjamipuntin ja valkosipulin kanssa. Hyvää tuli, normisettiä.

Kahvinpavut paahtumassa

Sokerit mukaan

Ja kermakin jo siellä porisee... 

Merguez massa valmiina penetroitumaan suoleen

Siinähän se sitten ennen keittoa ja paistoa köllöttää

Veristä sössöä. Kyllä oli keittiökin ylt ympäriinsä veressä kuten astiatkin. Onneksi on astianpesukonekin rikki.

Mustaa makkaraa keittämättömänä. Kavahda Tapola.

Sama potilas keitettynä

Pikku salaatti uppomunilla

Kaverukset vierekkäin. Harmi ettei tuoksua saa tähän blogiin.

Peruspottua

Capuccino-pannacotta onnistui erinomaisesti.

Hups päälle vielä saksanpähkinägranita kruunaamaan.