Eilisen melkoisen ukonilman jäljiltä odottelin pelkkää aurinkoa, suuntasin fillarilla veden ääreen vaan pettymys koitti. Aurinko meni pilveen ja yhtä pilkahdusta lukuunottamatta jäikin pilven taa piiloon. Ei muuta kuin luut kasaan ja kohti bunkkeria. Olikin kesän ensimmäinen hetki laatia omista basilikoista pestoa pastan kylkeen. Parmesaania oli hintsusti, mutta kyllä se tähän riitti. Vatsa ei muuta vaatinut, sitruunavettä ruoan päälle. Kyllä sitä sitten kelpasi miltei pari tuntia päikkäreillä viettääkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti