Onhan se nyt heinäkuu jollei pieni ihminen tee ensinkään makkaraa, joka vuosi nimenomaan heinäkuussa on tehty, niin tehdään tänäkin vuonna. Pienemmissä puitteissa tosin, herrat klubilaiset kun seilaavat maailman turuilla ties ja missä. Toinen kohnaa ameriikan raittia, toinen valaiden kimpussa Islannissa.
Perinteiset Makkarafestarit® ovat tämän force majouren syystä siirtyneet elokuulle. Toivottavasti eivät ole limittäin Hintsan kesäjuhlien kanssa. Siellä mm Raision Keskustanaiset juhlivat mittavaa historiaansa, ei enempää eikä vähempää vaan 60-vuotis toimintajuhlaa. Annika Saarikko lienee paikalla, ellei sitten uusi tulokas pidä kiirettä. Onnea Annikalle!
Makkara se mielessä oli jo alkuviikosta kun tuli käytyä Liedon lihakaupassa jota niin ylitsepursuavan vuolaasti on kehuttu. Korvat täyteen olen saanut supatusta kuulla miten on hevosenlihaa, erinomaista jauhelihaa josta ei tule nestettä pannulle (sanovat jauhelihan keittäjät), ja vielä mitä erinomaisin ja ystävällisin palvelu.
No joo, jauhelihasta ei vielä osaa sanoa, se meni pakkaseen. Hevosesta ei näkynyt jouhtakaan, saati tiskillä tai seinillä edes mainintaa. Karitsaa oli kuulemma pakkasessa. Palvelua sai, ei mitenkään erinomaisen ystävällistä. Neito joka minua palveli oli enemmän kuin tympeän oloinen, tuli sellainen olo "mitäs tänne tulet vaivaamaan", ihme mulkoilua ja silmien pyörittelyä. Ja kuitenkaan en jahkaillut, jahnannut enkä ihmetellyt, pyysin jämäkästi kilo tuota, puolitoista tuota, sitä ja tätä. Liekkö sitten ollut kyseisen henkilön ensimmäinen työpäivä loman jälkeen. En kyllä vaivaudu toiste Lietoon asti lihaostoksille kun lähempääkin saa samaan hintaan. Kaiken kaikkiaan ostosryhmämme käytti ostoksiin 50 euroa, jälkimaku puodista oli kehno. Kaikille jäi tämä sama mielikuva.
Makkaraa noista ostoksista tuli sitten tänään väännettyä, onneksi ei ole kuin tuo 30 astetta lämmintä. Olisi voinut tyystin tyrehtyä makkaranteko. Sai kutteri ja lihamylly/makkarapursotin kyytiä. Jopa siinä määrin että Kenwoodin lihamyllyn virtakatkaisin alkoi antaa pientä tärskyä sormille. Talouspaperia oli pakko pitää näpeissä ettei ihan tukka afrolle mennyt. Chorizoa tuli väännettyä, kuin myös ns oman maun mukaan tehtyä yrttimakkaraa jossa oli reilusti korianteria, persiljaa sekä muita yrttejä. Tästä jätin chilin ja valkosipulin pois, chorizossa sitä sitten on senkin edestä. Myös mustaa makkaraa, boudin noir, tuli rykäistyä suoli täyteen. Parikin. Tässä sekoitin perinnereseptin ja nykyajan. Ihan sitä normiläskiä tässä käytin, kuin myös savupekonia reilun palan. Mausteina sitten meiramia, suolaa, pippuria ja sokeria. Toki ne sipulit ja ohrat oli myös mukana. Ja veri.
Kovasti jotkut tuota mustaa karsastaa, ihmettelen miksi. Onko kyseessä vain perisuomalainen junttius vai mikä on? Fantastinen herkku joka maailmalla pääsee parhaimpiin pitopöytiin. En arvuuttele asiaa enempää, suomalaisethan suurimmin osin vetää ison lautaskoon ja hyvän laadun välille yhtäläisyysmerkin.
Mitäpä siitä, käy jotkut syömässä Ikeassakin. Aivan kuolettavan järkyttävää.
Musta menossa uuniin.
Chorizo odottaa uuniretkeä...
...kuten myös yrttimakkaratkin. Näyttivätpä nämä lohduttomilta ennen keittämistä.
Repertuaari paistettuna, kertakaikkisen hyvää, eikä sinappia tarvittu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti