Kesän ensimmäiset kantarellit

Tulipa eilen piipahdettua metsän siimeksessä, kas kun se lomakin sitten vihdoinkin pärähti käyntiin. Sanoisin jopa suomalaisittain kaksijakoisin tuntein kun ensin Silverstonessa Kimi rysäytti seinään, Nicon mersu nikotteli ja hyytyi mutta toisaalta taas Valtteri B ajoi hienosti neljännestätoista ruudusta toiseksi. Tylsä oli kisa muuten.

Keli eiliselle sieniekskursiolle oli kyllä himpun verran liian kuuma, metsässä ei näkynyt merkkiäkään viime viikkojen sateista. Maa oli rutikuivaa, oli kuin riisimuroilla olisi kävellyt, vastaava rutina oli jatsarien alla. Ei kyllä ennakko-odotuksesta huolimatta paarmoja tai hyttysiäkään ollut. Kantarelleja lähdin metsästämään kun eräskin bloggari niitä jo hehkutti olevan, samoin töissä kahvipöydässä kuulin vastaavaa juttu. Ei ne jutut sitten ihan lööperiä olleetkaan, mutta kenties vahva optimismi niitä väritti.

Tässä oma ensimmäinen kantarellisaalis tältä kesältä. Metsästä, ei torilta.

Metsästysreissun jälkeen oli sitten palautettava kaloriatasapaino joka metsässä hikoillessa saattoi hieman järkkyä, burgeria oli pakko rykäistä lautaselle pekonin ja tukevan valkosipulimajoneesin kera. Salaatit toki omaa tuotantoa, kuin rucolakin.

Palan painikkeeksi kupillinen slovenialaista punaviiniä. Yllättäen ja pyytämättä sellainen minulle ilmestyi. Oli ihan ok, ehkä olisi pitänyt sen antaa pidemmän aikaa hengittää ensin.