Jälleen kantarelleja

Saatoin jälleen litran poimia kantarellia ihan tuossa pari päivää sitten. Salon seudulta alunalkaen, itse poimin kyseisen litran Turun kauppatorilta kympin litrahintaan. Olisihan sitä virolaista vastaavaa ollut puoleen hintaan tuosta mutta enpä sitten tiedä millaisista mättäistä ne virolaiset on noukittu. Vähän on sellainen käsitys, voi olla vääräkin, että siellä poimitaan ihan kaikki ja ihan joka puolelta. Ei sitä tohdi sellaisia. Piti ensin kantarellirisottoa rykäistä kehiin, kuitenkin tuota Murun keittokirjaa sitten silmäilin ja päädyin tyystin erilaisiin ratkaisuihin. Kirjassa oli mainio itämaistyyppinen äyriäissalaatti, muokkasin sitä kotimaisempaan suuntaan korvaamalla siitakkeet kantarelleilla, myös äyriäisiä en viitlai kuutlai ja muutlai sitten laittanut, jättiläiskatkarapua vain. 

Pääruoaksi sitten samaisesta kirjasta ankanrintaa punaviinisuklaakastikkeella perunaleivosten kyljessä, siitä tuli myös hyvää. Perunaleivokset olisi pitänyt maustaa vanhanajan karkealla dijonilla, sitä ei sitten harmikseni ollutkaan kaapissa joten korvasin sen tavallisella dijonilla. Samoin nuo olisi pitänyt paistaa pikku vuoissa, sellaisiakaan ei tietenkään löytynyt juuri tähän hätään. Tein ne sitten valmiiksi uunipellillä. Jäivät hieman veteliksi, olisi kenties pitänyt uuni olla vielä kovemmalla lämmöllä. Pitää jossain välissä testata uudelleen. Punaviinisuklaakastike oli kyllä aivan tajuttoman hyvää! Ei ihme että Alenia kehutaan sooseistaan, ei tuossa kirjassa ole vielä yhtään huonoa vastaan tullutkaan! 

Äyriäissalaatti.

Ankkaa

Palanpainikkeeksi pikku pinot grigio, mukavan hapokas

Aamupalaksi brittiläinen metsäsieniuunimunakas.