Näitä siipiä ei antanut Red Bull, vaikka mainoksessa niin sanottiin vaan aidan maalaus talkoot Naantalissa. Siellä on arkipäivät kuluneet niin maalaus urakan kuin kunnostuksenkin parissa. En vähättele panostani alkuunkaan, läpimädän aidan puitteet uusin, maalasin pääsääntöisesti kaiken uudelleen ja lopputulokseen voin olla tyytyväinen. Apujoukot olivat sitten vähän sitä sun tätä. Varsinkin työmaan liepeillä liikkunut itsensä työnjohtajaksi huutanut naishenkilö sai aikaiseksi vain työnseisauksen ja allekirjoittaneenkin siirtymisen takaisin bunkkerille. Noh, tiistaina pidin näistä kinkereistä vapaapäivän, keskityin läheisille, tutuille ja kylänmiehiä ruokkimaan kaalikääryleillä. En turvautunut perinteisiin karjalaisiin kaalikääryleisiin vaikka niiden reseptiikka olisikin ihan äidinmaidosta tullut selkäytimeen. Muokkasin tätä sen verran että normi naudan jauhelihan sijaan palasin alkuperäiseen lampaan jauhelihaan. Hain Jokiselta hallista puolitoista kiloa karitsan lapaa, jauhoin ja parisen sataa grammaa sijoitin kaalikääryle massaan. Suippoa varhaiskaalia löytyi kauppatorin kauniilta flikoilta, en niiden sinisten isojen silmien edessä voinut olla ostamatta... kuitenkin täytemassaan vielä viime syksyn kuivattua suppista liottelin mukaan pari desiä, kaalin sydäntä, kevät sipulia, suolaa pippuria. Sitten glaseeraukseen käytin toki tuota suolaista kaalin keitinlientä ja tällä kertaa vaahterasiirappia normi siirapin sijaan. Kaikki tämän syöjät olivat kyllä kehumisen linjalla, perinnekerettiläiset valittivat kaalin maun olleen liian mieto.
Jauhettu bääbää
Kääryleet ennen uuniin panoa
Ensimmäinen potilas uunista ulos!
Itse laitoin kotvanen sitten blogiin kuvan lipstikasta. Noh, olihan se. Vaan mitä maailmanmatkaajan pihalla sitten näinkään. Oliko se triffidi? Oliko se auringonkukka? Eikä aikanaan Beatles vaan julmetun kokoinen lipstikka. Muovikassillisen korjasin talteen.
Aivan järjettömän kokoinen. Siis lipstikka. Täällä ON luettu demarien vaali/puolueohjelmaa sekä Lipposen muistelmia.
Pikku hummeripasta oli myös tehtävä, tuli vallan mainiota. Koristeeksi laitoin oman puutarhan yrttiselleriä, se oli vikatikki. Maistui todella oudolta, poistin setistä. Muuten hummeripastaa voisi syödä vaikka pari kertaa viikossa. Tämä on toki pakaste, Arvo Kokkosen tuotteita jotka todella ovat kertaluokkaa maukkaampia kuin Lidlin pakastehummerit! Valikoima saisi vaan olla Arvollakin kattavampi noiden erikoisten kanssa. Tosin ei niitä sitten taitaisi mennä tarpeeksi.
Hummeri jäisenä pökäleenä
Sama kaveri parin tunnin kuluttua
Ja lautasella sitten... pahuksen hyvää, kuva ei anna sitä ulos. Olisi tuo persiljan/korianterin look-a-like yrttiselleri jättää pois. Se oli huono.
Sloveniastani toissa viikolla saamani valkkari, aivan fantastista hummerin kaveriksi.
Näin nämäkin asiat sai puitua sen kummemmitta. Seuraavaksi kohti kreikkalaista iltamaa. Siitä seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti