Tänään saimme kaikki Suomenmaasta lukea jotta Paavo Väyrynen on ottanut esiin harkinnan lähteä eurovaaleihin mukaan. Hyvä, siellä Paavo voisi Riikan kanssa tehdä todella hyvää työtä, varsinkin kun kumpikin tuntevat toisensa jo entuudestaan. En sillä tarkoita että Paavo pitäisi pois Suomesta saada, vaan sillä että lataisi nyt akut vuoden 2018 vaalitaisteluun, mukiosasto täällä on jo tehty ja osin jaettukin.
Ajopuun osassa olin tänään itse, töiden jälkeen tein muutaman kilometrin kävelylenkin lumisateessa, kotiin päästyäni olin toki perin väsynyt. Askareisiin en jaksanut ryhtyä ja sohvalle pötkähdin vaikka suunnitelmissa oli saunaan mennä. Meillähän on uusi sauna puolitoistametrisine kiukaineen. Unimaailman notkosta minut sitten perin raaoin tavoin havahdutettiin muutamankin eri tahon toimesta, pitäisi varmaan luurista äänet ottaa pois aina työpäivän päätteeksi. Kuitenkin sitten olin jo havahtuneessa tilassa kun ovikellon rämpytykseen reagoin. Tästä yllättävästä rimpautuksesta seurasi toivioretkeä niin Kodin Ykköseen, Honkkariin kuin Prismaankin. Viuhkapensseliä ei löytynyt. Se siitä taiteesta sitten. Ei luoda.
Tässä murheen alhossa sitten haukansilmäinen maailmanmatkaaja havaitsi kalatiskin sinisimpukkapussit, ja voi vietävä, myyntimies kun on, olisi saanut kolme pussia yhden hinnalla mutta otimme vain kaksi! Pikku ennakkojännitys oli näissä kun tänään... siis eilen oli viimeinen myyntipäivä. Miten tuo voi ensinkään vaikuttaa elävään tuotteeseen? Ankaralla kädellä poistettiin pesuvaiheessa rikkoutuneet ja liikkumattomat simpukat, siltikin niitä tuli ihan hurjat määrät, sen verran pientä pipanaa olivat.
Tässä valmistuskohdassa sitten jaettauduttiin kahteen eri leiriin, itse tahdoin perinteisen merimiehen simpukat ja maailmanmatkaaja kermassa haudutetut joita oli joskus Englannissa syönyt. Niiden makumaailmasta kun en mitään tiennyt, tehtiin sitten ihan ensimmäiseksi makuliemi saloteista, porkkanasta ja selleristä. Yrttejä mukaan, suolaa, pippuria, keitto kasaan ja tulipa kerrassaan mainiota.
Tuossa mutustellessa simpukoita, patonkia ja kastikkeita päästiin jonkinlaiseen keskusta-asiaan kuitenkin jo loppuviimein. Ja jos oikeastaan ei siihenkään niin ainakin yhteislausumaan jossa elinkeinotteluministeri Vapaavuori saatettiin arvelluttavaan valoon, ainakin näin Lounais-Suomalaisesta näkökulmasta.
Salotit saa kyytiä
Pari pussia tuota tavallista sinisimpukkaa
Makuliemi keitettynä kasaan ja siivilöitynä
Merimiekkosen simpukat, höyryää
Rankka ja raskas sekä maukas kermasoosi toisille simpukoille
Aika rietas setti...
Eväät tiskillä
Annos taivasta
Paitövei! Kenties koko kokkaamisurani paras lausunto tuli pikkukaverilta joka simpukoita lappasi suuhunsa urakalla, "nämä ovat hyviä" ja sen jälkeen siirtyi soffan rauhaan televiisoria katsomaan.
Herraskainen jälkkäri.
Väkevä nyrkki koko kansalle ja muulle sönköttäjäjoukolle!
Ja hän sitten kuin luonnostaan sujahti kaiken keskelle, värit hyvinkin oikeat... keskustalaiset ja katsekin hyvin keskittynyt. Kyllä tässä lapsen isän kelpaa hänelle tapailla Juha Sipilän Pamflettia mennen tullen.
Ilmankos se on tässäkin taloudessa keskeisellä paikalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti