Sitä en tiedä, ei kai mikään, allekirjoittanutta, vaikken allekirjoitakaan tätä teksiä, vaivaa jännetupin tulehdus ja ihan kurillanikin kuitenkin blogia päivitän vaikka pitäisi sen, näppiksen siis, antaa olla ihan omissa oloissa. Teki jo eilen tepposet kun Suomenmaahan kirjoitin kommenttia, koko pitkä kirjoitus katosi bittiavaruuteen enkä sitten jaksanut alkaa kirjoittamaan sitä uudelleen. Liittyi Riikka Mannerin susi-direktiivin muutostarpeeseen. Pois vaan moiset direktiivit oitis ja Lounais-Suomessa ja tarvittaessa muuallakin, metsästysseurat joutuin metsään susijahtiin. Johan tuosta riesasta on päästävä eroon. Itse olin joutua suden suuhun toissa jouluna Runosmäen ulkoilualueella, tunti pari erotti minut draamasta.
Tämä tulehdustila on saanut minut laiskottelemaan, päivällä en lounasta tehnyt sen enempää, tyydyin muutamaan lämpimään voileipään jotka tein 70-luvun hengessä. Siinä hengessä jonka muistan kun vieraita tuli ja siellä porukalla tehtiin iltapuhteeksi lämpimäisiä kahvin kylkeen; vaaleaa leipää, metwurstia, tomaatin renkaita ja edamia. Itse korvasin tomaatin paprikalla. Nostalgiaa. Toki oli pakko vielä ajan henkeen panna Aromatia päälle niin pääsi tunnelmaan kunnolla.
Päivälliseksi olin jo eilen laatinut ajatuksen lohesta ja jostain sen kera. Päätös kypsyi bussireissulla jonka illansuussa tein noutaessani Turun Kauppahallista possun kylkeä toisiin tarkoituksiin.
Lohesta siis annospala nahan kera. Sitten kasvista ja gremolata. Tämä realisoitui siten että du Puy linssejä päätin käyttää kasvisalustaan, kuin myös sipulia, valkosipulia, paprikaa ja kasvislientä. Annoin sipulien ja paprikan kuullottua kotvasen ensin, maustoin ja hipauksen sahramia rykäisin kylkeen. Lisäsin linssit ja tästä vielä kotvasen jälkeen liemikuution sekä kiehuvan veden. Annoin muhia puolisen tuntia. Linssien valmistumisen loppukohdilla siirsin lohen kuumalle pannulle nahkapuoli alaspäin ja annoin mennä lastalla pitkin rintaa. Jahka nahka oli rapea, pikainen kääntö, paisto ja puh pah pannulta puis. Gremolatan kimppuun. Persilja, valkosippe, kaprikset ja sitruunan mehu kietoutuivat veitsen avulla leikkuulaudalla toisiinsa ja lopulta lohen kaveriksi... pääsin ateroimaan. Aivan tolkuttoman hyvää. Huomenna uusiksi vaan ei sinapin kera :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti