sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Talven selkä taitettu?

Enää aste pari pakkasta, jokohan kenraali talvi on jo vihdoin taipunut kevään ensi henkäyksille? Toivon niin, eilen tosin vielä oli lohdutonta maalaismaisemaa täällä kaupungissakin kun lunta vaan jaksoi laakaan tulla miltei koko päivän ja ehtoommallakin vielä oli perin ikävä tuuli. Jopa niin ikävä että oli pakko jättää perinteinen vajaan 17km iltalenkki lyhyeen ja kiiruhtaa kotiin kalakeiton ääreen. 

Perjantaiehtoolla maailmanmatkaaja ja jälkikasvu kävivät täällä tutustumassa miten tehdään maan mainiota Gordonin prässättyä possua. Tuotahan sitten eilen sain syödäkseni alkupalaksi pikku puikulamuusin ja paistettujen kantarellien kera. Pakana miten hyvää siitä tulikaan. Paistiliemessähän on sitten valkkaria, heitin ajatuksen ilmoille saadessani kysymyksen olenko koittanut jotain omaa juonnetta tuohon annokseen tehdä, seuraavaksi korvaan valkkarin jaloviinalla... tai sitten en, menisi pelkän viemen ryystämiseksi kuitenkin.

Jälkkäriä en meinannut alkuunkaan tehdä sen enempää, mitä sulatella pakkasesta vadelmia jäätelön päälle. Kauppareissulla kuitenkin törmäsin edulliseen kuohukermaan ja olihan se pakko sitten keitetty kermaa laatia.
Siis cappuccino pannacottaa, tulikin tuhti kahvin maku, päälle laitoin hieman kasaan keitettyä ja jäähdytettyä puolukkaa jossa oli myös ripaus sokeria. Se sopi siihen hyvin vastamauksi.

Parin possunkyljen peti valmisteltuna, halkaistuja valkosipuleita, tuoretta timjamia


Öljytyt, maustetut ja lihasta erotellut jötkäleet


Uunista ulos ja jääkaappiin prässäytymään painojen väliin 6 tunniksi minimissään. Itse annoin olla seuraavaan iltaan.


Pedin lopuista toki paistiliemi oli tehtävä, valkkari oli miltei kaikki haitunut, reilu täräys kanalientä tykö, siivilöinti ja kasaan keitto kattilassa lopulta. Kanaliemen joskus korvasin lihaliemellä. Makuasia.


Valmis alkupala



Kalakeitto oli aika tuhti, sahramia, sitruunaa, chiliä ja tietenkin persiljaa sekä tilliä reilusti.


Capuccino pannacotta hienosti jähmettyneenä. Annos ehkä himpun verran iso minun makuun, toisaalta viimeksi kun tein alkuperäisen Tomi Björkin ohjeen mukaan ja laitoin pikku alumiinivuokiin, joutui vieraiden jupinan takia tarjoamaan vielä toisetkin :-)


Vadelmacoulis sopi mainiosti yhteen tämän kanssa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti