Myrskyn silmässä

Meteorologien manaama lumimyräkkä sitten pahimmoilleen iski lauantaina ehtoopäivästä kuin miljoona volttia. En tietenkään ollut mitenkään varautunut tilanteeseen, nuo ennusteet, manaukset, uhkaukset, mitä lie, eivät juurikaan pidä paikkaansa yleensä. En sitten tiedä pitikö tämäkään. Loppuviikon piti olla julmettu pakkanen, yli 20 miinusastetta ja pohjoisnavalta jääkarhujen piti tulla kaduille vaeltamaan ja syömään pingviineitä. Toisin kävi. Myräkässä sitten siirryin tuttujen luo hellan ja pöydän väliin, kertaalleen sairaustapauksen saattelemana siirretty syöminki toteutettiin ryminällä lauantaina. Yhden pysähdyksen taktiikalla saatiin kaikki ainekset kaubamajasta viikunoista hummeriin. Sinisimpukkaa ei saanut, se sitten jäi pois mutta korvasin keitossa sen jättikatkaravun pyrstöillä. Lihana oli kauppahallista Jokiselta haettua naudan ulkofilettä joka oli aika mainiosti marmoroitunut. Hyvää palvelua Jokisella, kuten aina, kauppias kyseli käyttöpäivää ja rykäisi lihan vakuumiin varoiksi. Kävi vaan niin kun oltiin saatu tapakset tehtyä ja istahdettua pöytään, mieleen palautui muistikuva siitä miten kotoa kinkereille läksin, tämä ulkofileen pala sitten oli vieläkin muutaman kilometrin päässä oman jääkaapin sisällä. Jälleen kerran luonnonvoimia uhmaamaan ja lihaa hakemaan... illan isäntä oli jo kertaalleen lähtenyt kalalientä hakemaan, se kun kauppalistasta huolimatta unohtui. Tuossa kohtaa harmittelin etten ottanut mukaan perunapuserrinta, mikä on vallan mainio kapine muusin teossa vaan lihan haun yhteydessä oli tämäkin asia painunut unholaan kunnes jo autotallin oven tuntumassa se tuli mieleen. 

Tapaksissa mentiin perinteistä reittiä, oliiveja, sardelliin käärittyjä kapriksia, hillosipuleita, cornichoneja, ibericoa hunajalla, viikunoita serranokinkulla ja eräällä toisella espanjalaisella jonka nimeä en saa juuri mieleeni, chili-sitruuna maustettuja jättikatkaravun pyrstöjä sekä pikku leipäsiä ankanmaksamoussen kera. 

Pääpiirteittäin se oli siinä. Itse en näihin kokoamisiin osallistunut kuin sen verran että tein esimerkki tapakset, muu osallistujakaarti talkoovoimin väkersi loput. On niissä nykertämistä, ja yllättävänkin täyttävää ovat.

Valmistelut kiihkeimmillään

Hetkeä ennen... lihan hakureissua. Huomaa taustalla pihan jäätävä tunnelma.

Pikku alkunaposteluista kun päästiin ohi, oli aika valmistaa hummeri-sinisimpukkakeittoa, josta sitten jäi sinisimpukat pois kaupan vajaan valikoiman vuoksi. Kuten jäi myös pois Pernod koska ei paikallisessa Alkossa ollut kuin jättiläismäisiä pulloja tätä tuotetta. Anista jauheena laitoin sitten himpun verran enemmän, kuten myös tähtianista. Keittoon maun taioin hummerin kuorista ja nesteistä, kuin myös ylijääneistä jättikatkarapujen pyrstöistä. Keitosta tuli pehmeän samettinen, hummerin lihat käytin pannulla, maustoin ja asettelin lopuksi keiton pinnalle persiljan kanssa krutonkien päälle. 

Kaverit pöhisee pannulla

Aika hyvää settiä! Voisin viikottain syödä tätä jos sponsoria saisi tulemaan esiin?!

Pääruokana sitten oli naudan ulkofilettä, paistoin pannulla pinnat kiinni rohkeassa pippurihunnussa, lämpömittari kylkeen ja uuniin sataan asteeseen kunnes 50 astetta piippasi. Vetäytymään. Perfect.

Toissa viikonloppuna koeponnistamani pippurikastike kylkeen, Larsenin konjakkia, saksalaista rieslingiä, samaa mitä hummerikeittoon meni, ranskankermaa ja kermaa. Kohtuullinen. Ravintolamuusi, talon hengetär oli ison kattilallisen rosamundaa kuorinut, reilusti voita, kermaa ja suolaa. Maitoakin tilkka. Tiukka muusi :)

Kevätsipulista ja retiiseistä pannulla käytin pikku lisäkkeen lihalle. 

Tässä kohtaa tuli ähky, mutta vielä oli saatava mahtumaan capuccinopannacotta mustaherukkaparfaitin ja vadelmacouliksen kanssa alas. Menihän ne. Ja pari Virtasta. Pahuksen Virtaset, kolkuttelivat pitkään vielä tänäänkin...