F1 kausi 2013 pärähti bensankatkuisesti käyntiin viikonloppuna varsin mainioin tuloksin. Suomalaiset ratojen gladiaattorit pärjäsivät suhteellisen hyvin, Kimi otti voiton suvereenilla ajolla, Vale Bottas ensimmäisessä F1 kisassaan surkealla autolla päihitti tallikaverinsa ja toi auton maaliin, Nicolla sitten Mersu levisi alta. Noinkohan hänellä käväisi mielessä se Mersu-miesten tuttu tunnari "siihen sammui johtotähti, lätkimään jätkä lähti...". Nooh, Nico taitaa viedä tänä vuonna MM:n - ja jo on aikakin. Tai sitten sen vie Asturian korskea orhi Fernando Alonso Diaz.
Lauantaina sitten lähes Melbournessa ollessani alkoi pienen ihmisen tekemään mieli burgeria, ei kun toimeen. Hunajasinappisen majoneesin tein burgerin kaveriksi, jonka taas väänsin Partasen paistinjauhelihasta.
Sain myös yllättäen ja pyytämättä jäniksen lihaa, se herätti heti muistikuvat miten Marco Pierre White sitä aikoinaan teki. Jänis oli sitten pakko jo sunnuntaina valmistaa, ja olipa se hyvää. Kaveriksi sen kanssa pataan jouti jokunen porkkana, varsisellerin varsi ja muutama sipuli. Vettä ja liemikuutioita. Tunti uunissa ja avot. Kylkeen Lapin puikulasta muusi ja silputtua persiljaa päälle. Excellent!
Tänään sitten oli aika leipasta leipää, en vaan osannut päättää mitä reseptiä käyttäisin joten en sitten aiemmin käyttämiäni käyttänyt ensinkään vaan noukin netistä mainion ranskanleipäreseptin vuodelta 1909.
Tuosta tein puolikkaan annosta, tosin suolaa olisi voinut laittaa enemmän, taikina nousuun ennen paikallisjärjestön kokousta ja sen jälkeen uuniin. Tuli kuohkeaa ja hyvää leipää. Olisi voinut isommankin leiviskän tehdä mutta olen tyytyväinen tuohonkin.
Burger.
Jänistä ja puikulaa.
Ranskis
Vau, jänistä! Se on kyllä mahtavan hyvää. Joskus vuosi sitten saatiin sitä viimeksi ja vieläkin muistaa sen upean maun, kun jänöä oli ensin uunissa muhitettu ja sitten vielä kastikkeeksi redusoitu.
VastaaPoistaSe oli fantastista. En ollut sitä aiemmin päässyt maistelemaankaan, olin toivossa josko sitä enemmänkin olisi saanut mutta se lienee tällä kertaa mahdotonta. Jännä miten sitä on niin vähän saatavilla vaikka noita pitkäkorvia on kaikki paikat väärällään. Paitsi siis kauppojen laarit. Metsästäjiäkin tunnen, hekään eivät vaivaudu jänöjen perässä pomppimaan. Oikein mietityttää pitäiskös vetäistä tuo trapperin hattu päähän ja keväämmällä lähteä näitä pyydystämään kuin Elmer Fudd... whewe's the wabbit... siellä ne toissavuonna olivat syöneet mun pinaatit niin että nököhampaiden jäljet näkyi ja kauhean kokoinen roikale istui ja nauroi mulle päin naamaa pellon reunassa!
VastaaPoistaMonesti mielessä käy ansan laittaminen pihalle, etenkin kun siellä nyt loikkii luumupuulla marinoitu jänö (perhana, kun oli suojus lipsahtanut tuulessa puun päältä pois). Tosin siinä vaiheessa kun se pehmoinen pörrö napittaa sievillä silmillään, ei taida löytyä tarpeeksi murhanhimoa naksauttaa siltä niskat nurin. Vaikka kuin ajattelisi sitä luumupuuta. Tosin jos yrittäisi samalla ajatella meidän tammea, koristeomenapuuta, oikeaa omenapuuta, ruusuja, tyrniä... Kaikki noille tuntuu maistuvan.
Poista