Turskaa lautasella

Piti eilen tehdä kalaa ja tarkoituksena oli Turun torilta hakea jotain jötkälettä tuoreena, käydä leffassa ja sitten valmistaa ruokaa. Tokikin niin että kala olisi kotiin kulkeutunut siinä välissä jääkaappiin odottamaan, leffateatterin tunnelmaa se ei varmastikaan olisi suvainnut. Kuitenkin toisin kävi, Turun kaupoista kun ei sitten lopulta panko korppujauhoja löytynyt. Elokuva jäi näkemättä mutta nämä japanilaiset korppujauhot sitten löytyi eräästä tolkuttoman kokoisesta ja kalliista marketista. Olivat rutaleet nostaneet viiriäisen munien hintaa kepeät 100%. Jäivät hyllyyn kun eivät olleet pakollisia vaan ns hetken mielijohde. Toki on sanottava että tuossakin kaubamajassa ne vielä ovat yli 100% halvempia mitä Stockan herkussa. Tässä tuotteessa on törkeä hintahaitari, voi vaan kuvitella mitä tuottajalle tästä jää käteen, ei varmaan euroa enempää per paketti. Ja epäilenpä ettei sitäkään. 

Kalaa en sitten torilta saanut, oli vain pari kopperoa torilla, ikävä pakkanen, viima ja aurinkokin se vaan jaksoi paistaa silmiin. Niin minä mieleni pahoitin. Onneksi ennen toivioretkeä Turkuun olin kirjastosta hakenut Tuomas Kyrön uuden kirjan Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike. No uusi ja uusi. En kuitenkaan ruskeaan kastikkeeseen tähdännyt, vaan sabayon kastikkeeseen maustettuna karkealla dijonilla. Torilta kuitenkin kulkeuduin kauppahallin turvalliseen syliin josta ensimmäisenä näitä panko korppujauhoja luurailemaan eri etnisistä puodeista mitä hallista kyllä löytyy. Ei vaan löytynyt tätä japanilaista karkeaa ja vallan mainiota jauhoa. Lopulta sen sitten löysin, kuten aiemmin jo mainitsin, eräästä isommasta marketista. On saatavilla samalla merkillä mitä nyt näitä japanilaisia aineksia muutenkin myydään kastikkeista riisiviinietikkaan jne. 

Hallissa sitten tuli kuuma ja hiki kun oli villatakkia ja ties mitä tumppua päässä ja käsissä, jarruttelin Herkkunuotan kohdalla. Ja miksipä en olisi jarruttanut. Siellähän oli taas vaikka ja mitä, nyt tyydyin vaatimattomampaan kattaukseen. Otin sitten turskaa fileenä ja muutaman kampasimpukan. 

Vaan enpä päässyt valmistelemaan edes ruokaa kun tuli eräältä nuoreltaparilta tilaus caesar-kastikkeesta. Olisi muka pitänyt kaupasta ostaa joku älyttömän kallis ja esanssin makuinen yökötys. Ei käy laatuun eikä laadunvalvontaan ja lupauduin tekemään kastikkeen heille itse. Tuli sen verran hyvää että käytin pikku pisarat siitä omaan kampasimpukka alkupalaan. Anjoviksena käytin lasipurkissa öljyyn säilöttyjä pikku sardelleja. Ne vasta on erinomaisen hyviä. Niitä tänään ripottelin myös pizzaan joka ohimennen valmistui.

Alkupalaksi siis lauantain menu tarjosi currylla kevyesti maustettuja kampasimpukoita salaatin ja pikku caesar-kastikkeen kera, pääruokana sitten Marco Pierre Whiten aikoinaan täydelliseksi viilaama Cod Viennoise. Eli turskaa sabayon-kastikkeella. Jälkkäriksi piti tehdä karamellisoituja banaaneja vaniljajäätelön kera. Se jäi haaveeksi. Tarina ei kerro tästä enempää.

Alkupala onnistui mainiosti, lähinnä siis kampasimpukoiden paistaminen ja maustaminen. Herkkä maku ja täydellinen koostumus. Salaattiin olisi voinut lirauttaa hieman oliiviöljyä ja suolaa. Tosin laitoin lautaselle pienet pisarat caesar kastiketta, mikä ajoi tämän asian. Olisin herneen versoja laittanut myös, eipä mistään löytynyt. Näitä varmaan pitää ihan täällä bunkkerilla kasvattaa tulevana kautena. 

Pääruoka oli sitten tämä turska. Tomaattipyreen tein kotimaisista tomaateista, kalttasin, poistin sisukset ja keitin parin pikku salotin kanssa kasaan. Kutterin läpi, pikku suola ja se oli siinä. Duxelles tekeentyi varttikilosta herkkusieniä, nekin kutterin kautta pannuun, vedet pois ja pikku kerma, mausteet, se oli siinä. 

Rasia pinaattia myös kävi voin kanssa pannulla. Sitten sabayon, sai vatkata mutta se sitten palkittiin. Kastikkeesta, johon tuli myös kalalientä ja valkkaria sekä tietenkin tuota karkeaa dijonia kermaa nyt unohtamatta, tuli vallan mainitoa. Ja niin, se panko, annoksen päällehän sitten piti tehdä tuollainen rapea kuori, sitä varten hain Turun eräästä juustokaupasta palan iäkkäämpää gruyere juustoa. Hapan oli myyjä, juusto oli mainitoa. Tähän kuoreen sitten tuli siis pankoa 175g, 160g voita sekä 80g tätä juustoa. Tämä seos käytettiin kutterissa ja sen jälkeen leivinpaperien väliin, kaulinta ja jääkaappiin kotvaseksi. 

Monen moista vaihetta tässä oli, kuten se että annos kasattiin pannulle; turskan annospala, päälle hieman tavallista dijonia, päälle tomaattipuree, duxelles ja lopulta päälimmäiseksi rapea kuorimateriaali jonka jälkeen pannulle vielä tuota viini-kalaliemiseosta pikku loraus. Tässä kuoressa oli tarkkaa juuri tuo ainesten suhde, jos voita olisi ollut liikaa, se olisi valunut kaikki pois ja kuori olisi tyystin hajonnut. 

Hyvin kävi näin ensimmäisellä yrittämällä, ei hajonnut liiaksi. 

Uunissa tämä vietti muutaman minuutin jonka jälkeen siirsin annoksen lautaselle jolle olin jo kasannut pannulla käynyttä pinaattia ja sabayon-kastiketta. Lautanen minuutiksi puoleksitoista takaisin uuniin grillivastuksen alle jotta rapea kuori sai väriä. Olihan tuossa tekemistä mutta oli maultaan sen väärti. Ja tulipahan havaittua että nämä panko korppujauhot ovat kyllä hintansa väärti (180g ~3,5€). Ei niitä turhaan kehuta. Harmi että on vaan yksi maahantuoja joten hinta on räävitön. 

Aamulla tein sitten kunnon munakkaan Gordonin perinteisellä ohjeella, munat voin kanssa pannuun, hyytymisen jälkeen ranskankermaa. Paahtimeen leipää, pekonit pannulle. Kasaaminen, päälle sormisuolaa ja silputtua ruohosipulia. Kelpais vaikka joka aamu. 

Gruyere - aivan perkuleen hyvää! Aamullakin tätä kelpasi makustella munakkaan päälle.

Alkupalana kampasimpukoita. Näitäkin voisi viikottain jopa syödä...

Pikku viini piti olla aterian kera. Bordeauxia karahvissa, Abadalin punkero odottaa pääruokaa. Kyllä vaan olivat hyviä.

Panko-gruyere-voi seos valmiina. 

Cod Viennoise

Lähikuvaa

Ja läpileikkausta. Kyllä kyllä, tätä sorttia täytyy saada useamminkin. Juhlaa.

Aamupala. Saisi olla pakollinen :)