Tampere tutkailtu

Tulipa sitten häthätää tämä Suomen Pariisi tutkailtua läpikotaisin, piti niin Näsineulaankin ennättää vaan toisin kävi. Muutama muu ravintola tuli tsekattua ja saatua niin hyvää kuin parempaakin ruokaa, olutrintamalla sitten sai huonoa ja kallistakin. 

Ihan ensimmäisenä Tampereelle laskeuduttuani havaitsin kauhukseni että olin unohtanut sen niin perinteisen kivenmurikan tuoda mukanani ja tipauttaa Tammerkoskeen. Toivoisin kyllä nyt sitten vastavuoroisesti että edes yksi tamperelainen jättää hyppäämättä Turun kauppatorilla tasajalkaa tänne tullessaan.

Hervannassa sitten törmäsin todella tiukkaan olueen kun poikani T, insinööriopiskelija ja varmasti tuleva suurlähettiläs näytti erään saluunan vitriinissä olutbutelin, prosentteja 65. En ostanut. Otimme huurteiset ja jallun jonka jälkeen teimme Hervannassa sightseeingit. 

Tampereen museotarjonta tuli myös tsekattua osin, samoin Pyynikin harjulla oli pakko käydä se perinteinen munkkikahvi hörppäämässä. Toki sinne kävelin, asustelin Hämeenkadulla Fat Ladyn yläkerrassa. Oletin ensin tämän olevan jonkun xxx-luolan vaan kyseessä olikin yökerho jossa musiikin jytinä alkoikin vasta yömmällä. Ensimmäisenä yönä ei nukkumisesta juurikaan mitään tullut, autojen hurina katukivetyksellä antoi lisämausteen mekkalalle. Heräsin 04.52, keittelin kahvit, keitin munat, tein leivät jonka jälkeen siirryin soffalle tabletista Archie Bunkeria katsomaan. Se riitti lisäämään unosia aina puoli yhdeksään asti. Toisena yönä nukuinkin sitten toisessa sängyssä makuualkovissa ja unoset olivat hyvät. Ei kantautunut seiniä pitkin yökerhon musiikin jumputus.

Paljon tuli parissa päivässä kierrettyä kävelten, aika lyhyet etäisyydet lopulta tuolla vaikka se onkin pinta-alaltaan melkoinen. Toki aktiviteetit olivat ydinkeskustassa. Hervantaan toki menin bussilla. Busseja tuolla tuntuu kulkevan eestakasin ja taastakasin yhtenään. Ja se kuhina ydinkeskustassa oli vallan melkoista. Enkä puhu ajoneuvoliikenteestä vaan ihmisistä. Kuhinaa riitti yötä myöden. 

Ensimmäisenä iltana oli pakko käydä Tillikassa iltapalalla. Olen yli 20 vuotta kuullut kehumista miten erinomainen pyttis siellä on. Nyt se on koettu ja kuvalla todistettu. Hyvää oli, voisin käydä uudelleenkin.

Omaa ehtoosettiä ekalta ehtoolta. TUC + smetana + merileväkaviaari + kevätsipuli. 

Näitä meni reilusti :)

Pyynikin näkötornin huipulta Tampere

Finlaysonin jossain kohtaa kulki kävelysilta kosken yli...

Herra Leskinen Vapriikissa

Suositusten mukaan kävin Ravintola Wistub Alsacessa lounaalla, enkä pettynyt. Alkupalaksi kermainen fenkolikeitto. Pahuksen hyvää, olisi ehkä pikku suolan kaivannut, mutta mainio silti. Tätä pitää koittaa replikoida.

Pääruokana pannulla paistettua lohta, paistettua kylmäsavulohta ja jokiravun pyrstöjä. Nämä lepäsivät kunnon ravintolamuusin päällä. Annokset olivat juuri oikean kokoisia, ei tarvinnut pyöriä pois ravintolasta. 

Alsacelainen pinot gris toimi kyytipoikana sekä keitolle että kalalle. 

Kauppahalli oli pakko käydä kokemassa, kuten kaikissa muissakin paikoissa. Tästä oli Tre-oppaassa kehuskelu että pohjoismaiden suurin. Oli kyllä suuri. Paljon oli kyllä tuota valmista ruokaa tarjolla, ei niinkään sitä ihteensä eli myyntitoimintaa. Tämä on näemmä yleinen linja Suomessa. En pannut lihakauppiaan nimeä mieleen mutta eräältä sitten ostin naudan marmoriulkofilettä sällille pihvin, kun kerran sellaisen hänelle jouduin tekemään. Oli aivan jumalattoman hyvän näköistä lihaa enkä laisinkaan narissut vaikka taisi maksaa enemmän kuin sisäfile. 

Yleiskuvaa hallin keskusväylältä. Niitähän on kolme.

Vai ei löydy herkkuja Tampereelta??? Olin kade jopa.

Kuva Hervannasta, jälkikasvun opiskelupaikka möyrinnän kohteena. 

Piti sitä museoissakin käydä. Amurin työläiskorttelissa oli kaikkea hauskaa.

Leipurin pajalla oli sitten tämmöinen pyörivä juttu. Tuli ihan omalta työpaikalta eräs jo käytöstä poistettu laite mieleen...

Ja mitenkä muka nämä tabletit yms kämmentietokoneet ovat muka uutuuksia. Tuossahan pöydän oikeassa reunassa sellainen köllöttää suoraan 1800 luvulta.

Osuuskaupan tarjontaa

Sama väreissä

Yksinäinen miekkamies. Tai joku, kuka tietää, minä en. Taivasta tuo sohi munasillaan.