Tulipa kesäinen Tallinna koettua alkuviikosta, viime käynnistä seitsemisen vuotta. Oli tuo muuttunut kovasti, siistiytynytkin kovasti vaan vanhan kaupungin mukulakivet oli yhtä epämukavia kenkien alla kuin aina ennenkin. Ja ihan joka kaupungissa. Hyi. Museoissa tuli rampattua Tallinn Cardin avustuksella, kiertoajelua tehtyä ja uusi Lentosatama kyylättyä. Se oli kyllä hieno jos merihenkinen historia kiinnostaa. Aika moisen tepposen oli Viron kommarit viime töikseen tehneet vallan vaihdon yhteydessä Neuvostoliiton kaaduttua, tuo alue oli myyty jollekin epämääräiselle taholle joka käytännössä piti aluetta hallussaan ihan viime vuosiin asti. Aikoinaan Viron Presidentti Lennart Meri oli mennyt tuonne mielessä tarkastaa viime vuosisadan alussa rakennetut lentokonehangaarit vaan toisin kävi, vartijat olivat estäneet hänen pääsynsä alueelle! Onneksi Viron valtio on saanut asian korjattua ja nyt ne ovat kaikille avoinna. Suosittelen lämpimästi jos Tallinnaan menee, vanhasta kaupungista pari kilsaa, ei matka eikä mikään. Itse tuonne matkasin CityTourin kiertoajelubussilla, katoton kaksikerroksinen jonka yläkertaan oli pakko ängetä. Kardinaalivirhe, sanoisin. Siellä tuuli sitten niin että meinasi tupee lähteä tuulen mukana. Piritassa tämä kiertoajelu kävi, olympiakylä tuli nähtyä, jykevää neuvostoliittolaista betonia. Ilmankos sitä ei ole purettu, ei ole Normandian saksalaisia toisen maailmansodan bunkkereitakaan saati Ranskan satamien sukellusveneluoliakaan. Betoni kun vaan on niin vahvaa.
Vanhan kaupungin kohteita oli uusittu, kunnostettu ja lisätty.
Tärkeä asia toki myös oli tuo maarun täyttäminen sopivilla aineksilla. Ensi töikseni käväisin Tallinnan Stockan Delissä katsomassa josko kaviaaria löytyisi. Eipä ollut. Pitää siis matkata Tampereelle, sieltä sitä saa. Kumma juttu, aikoinaan etsiskelin Suomesta savustettua paprikaa ja Los Angelesista löysin sitä Farmers Marketista, ja nyt ei Virosta saa kaviaaria. Hmpf. Voimakas turhautuminen pienellä ihmisellä oli tuossa vaiheessa. Poistuin ostamatta mitään. Poikkesin eräässa Rimi merkkiksessä kaupassa ostamassa paikallista juustoa ja metwurstin tyylistä pötköä. Hyviä olivat.
Hotelli oli kertakaikkiaan hanurista, Braavo nimeltään. Huone oli halpa, eipä siinä ollut jääkaappia kuin turvaboksiakaan, ei ilmastointia, sänky oli vaivaiselle kamala, ikkunaa ei voinut pitää auki kun ulkoa tuli jokin kompressorin ulina 24/7, sähköt "huojui" aika ajoin, mm vessan valot himmeni, sammui ja syttyi itsekseen, televiisorin ääni nousi ja laski itsekseen. Hotelli itsessään oli labyrintti, portaita ylös-alas edestakas ja ovikortit ei toimineet ensimmäisen yön jälkeen. Sokerina pohjalla oli kamala näky ikkunasta respan edessä kun ihmisrauniot rääkkäsivät itsensä kesäkuumalla hengiltä mitä merkillisimmillä laitteilla, yksi äijä selällään nosteli jotain tankoa, nuori hento ja viehättävä neito juoksi paikallaan. Voi poloisia. Vaan olipa respassa sitten eräs vahvasti humaltunut suomalaisnainen jolta oli laukut, Maija ja eritoten laukut sekä Maija, kadonneet.
Kamala ihmiskohtalo, miten se saikin naisen rääkymään.
Maarun täyttämiseen pääsääntöisesti sitten lopulta eri ravintoloiden vastuulla. Tuli käytyä Tallinnan ensimmäisessä gastropubissa Clayhillsissä. Ruoka oli edullista vaikka vanhassa kaupungissa sijaitsikin, tosin korttelin päässä Raatihuoneen torilta jossa kaikki ravintolat tarjosi sitä samaa tylsä pihvi+ranut+helvetin kallis hinta konseptia. Clayhillsissä oli myös mukava palvelu eikä ruokia tarvinnut ihan tolkuttomasti odotella.
Otin pubiruokaa perinteiseen tapaan, fish&chips eikä tarvinnut pettyä. Toinen matkalainen otti burgerin, oli kuulemma hyvää. Toisena iltana tuonne oli pakko oluelle pysähtyä, ja samalla purkillinen pikkusnäkkiä eli tässä tapauksessa ranuja otettua. Isoja brittityyppisiä reilun sormen paksuisia pötkäleitä. Nam.
Tuli myös ennättettyä ravintola Cru testaamaan, ruoka oli hyvää. Tapas-lautanen tuli alkupalaksi otettua kahdelle, pääruoaksi otin sitten sisäfilettä huhtasienikastikkeella. Tässä oli avainsanana tuo huhtasieni, siksi koska sitä olen kuullut kehuttavan vaan koskaan en ole sitä löytänyt luonnosta, kaupasta, torilta enkä mistään muualtakaan. Lautasella sitten oli hyvin paistettu sisäfile, makuluu jonka luuydin oli kyllä mielestäni hieman vedetty överiksi laittamalla siihen liikaa kaikkea, ja sitten tämä kastike. Pettymys. En erottanut huhtasientä millään, pelkästään tavallista herkkusientä. Kysyin tarjoilijaltakin tästä ja kehoitin sanomaan chefille ettei huhtasientä löydy, kuulemma sitten se onkin huhtasieni-herkkusieni kastike. Miksei voi sitten sanoa etukäteen ettei huhtasientä ole saatavilla? Tuo oli kyllä ikävä juttu muuten niin hyvässä serviisissä.
Jossain pizzeriassakin tuli käytyä, ei vaan tarjoilijaa tullut näkyviin ja hinnat olivat suomalaisia, lähdettiin pois sieltä sitten tilaamatta. Tämä siis viimeisenä päivänä, vaelleltiin päämäärättä ja löytyi pieni konki jossa oli pittoreski ravintolamiljöö, kyseessä hotelli Rataskaevu Residence. Sinnehän istahdettiin ja erittäin miellyttävä ja palvelualtis tarjoilija piti meistä huolen, rupatteli ja oli valloittava. Ruoka tässäkin pikku paikassa oli erinomaista sekä edullista. Otin alkupalaksi sipulipiirakkaa, pääruoaksi chefin tutun metsästäjän hirveä joka oli aivan mielettömän mureaa ja suli suussa.
Ruokaretkenä tämä hipoi täydellisyyttä vaikkei michelin tähtien ravintoloissa käytykään. Ja turhaa parranpärinää oli keväällä Suomessa kun Välimäen ravintolassa pyydettiin 1,5€ (tjms) vedestä. Ei se tuollakaan alta 1,8€ pöytään tullut, sama se. Pöljät vaan tekee tikusta asiaa ja on mukavaa Facebookissa yms paskapaljuissa möyriä ja tehdä aaltoa yms myrskyä. Miljoona kärpästä ei ole väärässä, eihän?
Pikku kuvakavalkaadia reissulta...
Clayhills Fish & Chips
Ja Burger
Viehättävä näkymä hotellin ikkunasta
Kyllä sitä jätskiäkin piti saada. Minttu tässä maistui pahalle.
Lennusadamin das boot.
Torpedos los!
Pikku venttiilit
Tämä on se paljon hehkutettu Suur-Töll tms hevibändi?
Näilläkin kotvasen pärjää? Crun tarjontaa
Alkuun tapakset, ennätettiin napsimaan ennen kuin tajusin kinofilmiä tuhlata!
Alsacesta pikku pinot noir
Tässä piti olla huhtasientä :-(
Kanaa
Kiek in de Kök
Joskun 90-luvun alussa jälkikasvun kanssa pelattiin Nintendolla Super Mario Bros pelejä,. Sen tähti on näemmä haudattu Tallinnan vanhankaupungin seinään. Ihmeellistä.
Neitsyttornin neitsyt, neiti Pulu
Miehitysmuseosta bongattua hitechiä. Juku-tietska suoraan 80-luvulta.
Tuoretta leipää ja pikku amuset a la Rataskaevu Recidence Restaurant
Sipulipiirakka, tartarkastike.
Kesäkurpitsasalaatti.
Hirveä ja pottua. Tyrniä ja puolukkasoosi.
Possua ja sinappikastike
Tässä tuo ravintola
Viimeinen kuvakulma Tallinnasta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti