Töihin jälleen

Tänään oli se juhlallinen päivä jolloin hyvin ansaitulta vuosilomalta ihmisen taimi jälleen kerran kirmasi töihin täynnä toimintatarmoa ja energiaa kohti uusia haasteita mitä työrintama vaan osaakin antaa eteen. Päivä olikin niin intensiivinen että oli huomisesta sitten pakko ottaa etäisyyttä pekkasen merkeissä.
Kuten jo Makkarafestareilla ja viime viikolla ennustin, tämä viikko alkaa sateen merkeissä ja kuinkas kävikin, niin sataa että Esterin eri paikat lienee hellinä. Itse poljin tänään eestakas ja taastakas suuntaan jos toiseenkin töiden jälkeen ja kastuin kummallakin kerralla. Hyvä. Sataa laariin, vaikka potut ne taitaa aika lailla hyvässä kuosissa jo ollakin. Nyrkin kokoista rikeaa sieltä maan uumenista esiin tulee.

Ja kukas se lomalla tämmöisillä sateilla tahtoisikaan olla, ei kukaan. Ei edes porilaiset.

Tänään kuitenkin oli pakko herkutella pariinkin otteeseen, ensin risotto milanesella ja myöhemmin sitten tein crepesejä jotka täytin Bunkkerin Mansikkahillolla. Tuo ei ollutkaan yhtään liian makea vaikka niin kuvittelin kuukausi sitten sitä tehdessä, maku oli juuri sopiva. Miten sitä aina yrittääkin vaan hyvää tehdä ja täydellistä tuppaa tulemaan? 

Risottokin oli tosiaan milanese, aivan pahuksen hyvää siitä tuli, korvasin tuon melko tylsän parmesanin pecorinolla jota raastin joukkoon. En säästellyt sahramissa, sain tuota aika moisen rasian viime tammikuussa Dubain tuliaisina. Olin yllättynyt ja tyytyväinen. Niistä iso käsi kävelevälle UKK Turhapuro-ensyklopille.

Risotto, juuri sopivan mehevä ja kermainen

Crepes, söin kaiken siltä istumalta. Kun ei ollut loman aikana painokaan noussut... juurikaan. Tässä oli muuten resepti kohdallaan, kaikki olivat millin parin paksuisia, paistuivat nopeaan, tasaisesti ja hyvin.