torstai 25. heinäkuuta 2013

Testissä pizzakivi

Kun kerran tuollainen tuli kesäloman alkajaisiksi hankittua, pitipä sitä testatakin vielä lomalla ollessa. Kuten arvata saattaa, kaiken näköistä uutta asiaa tämänkin tiimoilta tuli sitten havaittua, en tiedä oppimisesta niinkään. Ohjeistuksien mukaan menin, noudatin paragraafeja ja kyllä, kyllä tuo on ihan hyvä laitos kaikenkaikkiaan. Yhtenä heikkoutena tässä on tuo pizzalapio joka kiven mukana tuli, on vaan kovin pieni eli pizza ei saa sitten juuri tuon isompi olla. Ehkäpä toisen kautta se on vaan hyvä asia, eipä tule niin paljoa sitten syötyä. Pizzan kun ensimmäistä kertaa kivelle tuikkasin, hieman juustoraastetta lensi kivelle, sen oitis nappasin pois veitsen kärjellä vaikka uuni olikin kuin pätsi. Oli muuten hankala operaatio, kannattanee jauhottaa se lapiokin. Tässä kohtaa tuli sitten aivopieru kun toista pizzaa siinä valmistelin, latasin toisen pizzan kuten ensimmäisenkin, suoraan tuon lapion päälle vaikka ensimmäinen oli vielä uunissa. Sohelluksen jälkeen sain pizzan pois lapiolta ja valmiin pois uunista vaan uuniin menevän pizzan uudelleen laitto lapiolle olikin sitten jo kulmakarvoja nostattanut tapahtuma. 
Pizzoista tuli lopulta pahuksen hyviä, pohja on ohut ja rapea, kuin kunnon pizzerian uunissa tehty. Kastikkeen maku ja täytteet vaan paremmat. Reilusti.
Kiven mukana tulleessa ohjeessa oli myös pizzapohja resepti jota ensin meinasin että testaan. Enpäs testannutkaan, oli typerä kyhäelmä jossa oli ainekset mitattu älyttömästi; yksi aines murtolukuna litroissa, toinen deseissä ja kolmas grammoissa. Plääh. En sekametelisoppaan lähde mukaan vaan tein taas durum-jauhopussin kyljessä olevalla reseptillä taikinan ja hyvä siitä tuli. Siitä tulee kaksi pizzaa. 
Annoin ohjeen mukaan pizzakiven jäähtyä uunissa omia aikojaan, hieman oli sitten juustoa pudonnut kivelle. Kiven puhdistukseen ei saanut kemikaaleja käyttää, joten rätillä ja sumutinpullosta vettä, kovettunut juusto ei tuolla sitten lähtenyt mutta keraamiselle liedelle tarkoitettu terävä puhdistusrapa hoiti tuonkin näpsästi.
Tuolla kun voi karjalanpiirakoitakin tehdä, pitää sitäkin asiaa testata tässä vielä syksyllä.

Hyvä rapsakka pohja, ensimmäinen koevedos hieman sai mustaa surureunaa. 



2 kommenttia:

  1. No höh, näköjään tuo kivi on sitten pakko ostaa. Mihinkähän sen täällä keittiössä saa mahtumaan, kun just tuli iso Kenwoodin jätskikonekin...

    VastaaPoista
  2. Mä säilytän sitä ostopakkauksessa, ei ainakaan mene rikki kun on styroxilla suojattu. Jätskikone, aijaha, taas on kauhun tasapainoa järkytetty. Pitääpä tästä lähteä grillijuhliin yakiniku marinoitujen siipien, hestonin burgerien ja new york cheesecaken kanssa. Fillarilla.

    VastaaPoista